XLPE tai EPR - Kuinka valita näiden kahden välillä
Asiakkaat tulevat usein esille toisen toimittajan tarjouksen kanssa ja kysyvät meiltä, miksi rakennamme suurimman osan valikoimastamme XLPE:lle, kun kilpaileva tarjous määrittelee EPR - ikään kuin se tarkoittaisi, että materiaalimme on jotenkin huonompaa. Itse asiassa nämä kaksi materiaalia ratkaisevat erilaisia ongelmia. Kumpikaan ei voita kautta linjan.
XLPE: jäykempi, suunniteltu pitkien{0}}etäisyyksien, suuren{1}}kuormituksen siirtoon
XLPE, silloitettu{0}}polyeteeni, toimii 90 asteen jatkuvassa kulmassa ja kestää oikosulkuolosuhteet 250 asteeseen asti. Sen dielektrinen häviö on pieni, millä on paljon merkitystä pitkillä lähetysmatkoilla - pienempi häviö tarkoittaa vähemmän hukattua energiaa samalla ajon aikana. Se on myös mekaanisesti vahva ja melko jäykkä, minkä vuoksi se on hallitseva eristys keski-, korkea- ja -erittäin korkeajännitteisessä siirrossa, ja se kattaa kaiken muutamasta kilovoltista satoihin.
Kauppa-on jäykkyys. Toistuva taipuminen tai jatkuva tärinä väsyttää jäykempää materiaalia nopeammin. XLPE:llä on myös tunnettu historiallinen heikko kohta nimeltä vesipuiden - haudattu- pitkällä aikavälillä kosteissa olosuhteissa, pieniä puun-muotoisia vauriokanavia voi vähitellen muodostua eristeen sisään. Tämä johti TR-XLPE:hen, puuta-hidastavaan formulaatioon, joka on kehitetty erityisesti sitä varten. Keskijännitelinjamme toimii tällä parannetulla versiolla, ei vanhemmalla vakioformulaatiolla.
EPR: joustavampi, suunniteltu liikettä ja tärinää varten
EPR, eteenipropeenikumi, kestää tyypillisesti jatkuvaa lämpötilaa jossain 90 asteen ja 105 asteen välillä formulaatiosta riippuen, ja oikosulkutoleranssi on vastaavasti noin 250 astetta - lähellä XLPE:tä tällä rintamalla. Sen todellinen vahvuus on joustavuus, ja se on tärkeintä sovelluksissa, joihin liittyy toistuvaa taivutusta, kiertymistä tai jatkuvaa tärinää - laivojen sähköjärjestelmissä, liikkuvien kaivoslaitteiden virtalähteissä, sellaisissa asioissa, joissa kaapeli liikkuu usein niiden laitteiden mukana, joihin se on kytketty. Jäykemmällä eristeellä on taipumus pettää aikaisemmin tällaisessa toistuvassa rasituksessa. EPR pyrkii myös säilyttämään dielektrisen suorituskykynsä johdonmukaisemmin-pitkän aikavälin märissä olosuhteissa ilman XLPE:n samanlaista vesipuuhistoriaa.
Nämä kaksi eivät todellakaan kilpaile samasta työstä
Todellinen ratkaiseva tekijä on, onko sovellus staattinen vai dynaaminen. Pitkät, kiinteät asennukset, jotka tavoittelevat pienintä mahdollista siirtohäviötä, suosivat yleensä XLPE:tä. Kaikki, mikä vääntyy toistuvasti, liikkuu laitteiden mukana tai ottaa vakavaa tärinää, suosii EPR:n joustavuutta. Dielektrisillä raakaluvuilla XLPE näyttää yleensä paremmalta, mutta EPR kestää yhtä hyvin - joskus paremmin - tietyissä olosuhteissa, joihin se on rakennettu.
Miten yleensä ohjaamme päätöstä
Jos asiakas kuvaa kiinteää asennusta, jossa johtohäviön minimoiminen on etusijalla - tavallinen jakelukanava, esimerkiksi -, osoitamme kohti XLPE:tä, jonne keskijännitelinjamme rakennetaan. Jos laite itse liikkuu tai kaapeli joutuu toistuvasti taipumaan tai kiertymään, merkitsemme sen joustavan materiaalin arvioinnin arvoiseksi, vaikka varsinainen puhelu riippuu siitä, kuinka usein ja kuinka jyrkästi se taipuu - ei vain siitä, mikä materiaali maksaa enemmän.
